Oon niin yksin..

Kumpa minä vain kuvittelisin tämän kaiken. Heräisinkin aamulla huomaten että tää kaikki olikin vain paskaa unta.

Mun elämä on ollut nyt jo muutaman kuukauden ihan sekaisin ja itse en ainakaan saa korjattua tätä kaikkea mikä on mennyt pieleen, en vaikka kuinka yrittäisin. Se varmaan onkin yksi syy miksi haluan alkaa laihduttamaan, olis siisti tunne jos edes jotain saisi kontrolloitua elämässään. Syömisen isompaan kontrolloimiseen mä en ainakaan vielä oo pystyny, mutta toivon ainakin vahvasti että se päivä tulee ja pystyn siihen. Tähän mä annan itelleni aikaa, etten tuntisi itteeni vielä pettyneemmäksi jos hirveän lyhyen ajan sisään yrittäisin onnistua ja sitten epäonnistuisinkin. 

Syy siihen miksi mun elämä lähti alamäkeen on se kun päädyin pettämään poikaystävääni. Se on ollut varmaan mun elämäni isoin virhe. Oltiin yhdessä reilu 1 vuosi. Ja kyllä se suhde olis ollut muutenkin tuhoon tuomittu, se ei vaan yksinkertasesti toiminu enää, tiiätteks? Joku saattaa nyt miettiä, että miks mä pidän sitä mitä mä tein elämäni suurimpana virheenä jos ajattelen että se suhde oli muutenkin jo tuhoon tuomittu. Mun mielestä mä vaan olin ihan helvetin törkee ja täysi kusipää. Mulla on ollu ennen ihan erilainen moraali, aattelin etten ikinä pettäisi ketään ja mietin jopa miten kukaan pystyisi alentumaan niin alas. Mä loukkasin sitä mun entistä seurustelukumppania niin pahasti, eikä kenenkään pitäs joutua kokemaan sellaista. 

Aluksi se mun poikaystävä oli todella katkera kun se sai tietää sen. Sehän ei kuullut sitä multa vaan luki mun whattsapp viestit sen pojan kanssa jonka kanssa sitä mun eksää petin. Sitten myösin sen kun se sitä multa kysy, mutten todellakaan tajunnu aluksi et se oli lukenu mun viestit vaan ajattelin että joku on saanu sen selville ja kertonu sille mun eksälle. Sitten kun mulle selvis että se luki mun viestit (eikä se lukenut ainoastaan niitä mun ja sen pojan viestejä jonka kanssa sitä petin vaan se luki ne kaikki.) olin niin vihainen menin sen ovelle, huusin ja raivosin, En muista millon viimeksi mä olisin ollut niin vihainen mitä mä sillon olin. 

Nyt ajattelette varmaan että tässä oli tää koko juttu, mutta ei tää ei loppunu vielä tähän liittyy vielä muutakin ja voisin jatkaa tätä tarinaa ensi postauksessa todennäkösesti tän viikonlopun aikana. Tällä hetkellä en nimittäin pysty käsittelemään tätä aihetta enää yhtään enempää. :(

Ja oon tosi pahoillani, kun en sitä viime postauksessa lupaamaani ruokaseurantaa tehnytkään, tuli niin paljon kaikkea ja mieli oli maassa ettei huvittanut tehdä yhtään mitään. Joku päivä lupaan sen tehdä, mutta tarkkaa päivää en tässä vaiheessa ainakaan osaa vielä sanoa!

Haleja ja tsemppiä kaikille!